VaaHO:2021:1

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Vapaudenriisto voi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan merkitä oikeudenloukkausta, mikäli sen perusteena oleva tuomio on syntynyt menettelyssä, joka on selvästi loukannut oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuusvaatimusta. Hovioikeus katsoi, että tämä tulee ottaa huomioon arvioitaessa tuomitun vangitsemisen edellytyksiä. Kantelussa vedottuja käräjäoikeuden tuomion perustelujen puutteellisuuksia ei kuitenkaan ollut pidettävä ihmisoikeustuomioistuimen tarkoittamana selvänä loukkauksena.

KESKI-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 26.1.2021 NRO 103478

Syyttäjä Aluesyyttäjä S

Vastaaja A

Asianomistajat B, C ja D

Asia Törkeä pahoinpitely

Syyttäjän rangaistusvaatimukset

1. Törkeä pahoinpitely
5680/R/0063098/20
Rikoslaki 21 luku 6 § l

27.08.2020 Jämsä

A on asunnossaan tehnyt ruumiillista väkivaltaa B:lle viiltämällä teräaseella tämän käsivarsiin useita pitkiä viiltoja, joista yksi on ulottunut myös tämän kaulan alueelle sekä lyömällä tätä teräaseella oikean hartian etupuolelle. Tilanteen aikana A on useita kertoja sanallisesti uhannut tappamisella B:tä.

Pahoinpitelystä on B:lle aiheutunut molempiin yläraajoihin useita noin 40-50 cm pituisia haavoja, haava vasemmalle kaulalle ja ompelun vaatinut noin 2 cm mittainen haava oikean hartian etupuolelle.

Pahoinpitelyssä on käytetty teräasetta rikoksen ollessa, ottaen huomioon yllä kuvatun viillon ja lyönnin osuminen alueille, joilla sijaitsee elintärkeitä elimiä, myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

VAIHTOEHTOINEN SYYTE

Pahoinpitely
5680/R/0063098/20
Rikoslaki 21 luku 5 § 1

27.08.2020 Jämsä

2. Törkeä pahoinpitely
5680/R/0068148/20
Rikoslaki 21 luku 6 § 1

23.09.2020 Jämsä

A on asunnossaan tehnyt ruumiillista väkivaltaa B:lle menemällä istumaan sohvalla maanneen B:n päälle ja lyömällä tätä yllättäen vasempaan sääreen fileerausveitsellä, jonka terän pituus on ollut noin 16 cm.

Pahoinpitelystä on B:lle aiheutunut vasempaan sääreen kipua ja runsaasti verta vuotanut noin 2,5 cm pitkä haava.

Pahoinpitelyssä on käytetty teräasetta rikoksen ollessa myös kokonaisuutena arvostellen törkeä myös ottaen huomioon tapahtumaolosuhteet.

VAIHTOEHTOINEN SYYTE

Pahoinpitely
5680/1210068 148120
Rikoslaki 21 luku 5 § l

23.09.2020 Jämsä

3. Pahoinpitely
5680/R/0078278/20
Rikoslaki 21 luku 5 §

28.10.2020 Jämsä

A on tehnyt ruumiillista väkivaltaa D:lle tämän asunnossa menettelemällä seuraavasti:

Sohvalla selällään maannut A on potkaissut edessään seisonutta D:tä kahdella jalalla yhtä aikaa rintakehään seurauksin, että tämä on kaatunut lattialle niin, että tämän pää on osunut liesituulettimeen ja selkä sähkölieteen.

Pahoinpitelystä on D:lle aiheutunut hetkellinen tajunnan menetys, voimakasta kipua selkään ja selän Ll -nikaman pirstaleinen murtuma.

4. Törkeä pahoinpitely
5680/R/0079452/20
Rikoslaki 21 luku 6 § 1

03.11.2020 Jämsä

A on tehnyt ruumiillista väkivaltaa C:lle heidän asunnossaan lyömällä tätä veitsellä vasempaan olkapäähän.

Pahoinpitelystä on C:lle aiheutunut vasempaan olkapäähän runsaasti verta vuotanut ompelun vaatinut haava, joka on yltänyt lihakseen asti.

Pahoinpitelyssä on käytetty teräasetta rikoksen ollessa myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Syyttäjän muut vaatimukset

* * *

Muu vaatimus syytekohdissa 1-4

Koska A:lle tuomittava rangaistus on yli 2 vuotta vankeutta tulee hänet määrätä pidettäväksi edelleen vangittuna ja passitettava rangaistusta suorittamaan. Vangittuna edelleen pitämistä ei voida pitää kohtuuttomana.

Asianomistajien vaatimus

* * *

Vastaus

Syytekohta 1:

A on myöntänyt, että on tehnyt ruumiillista väkivaltaa B:lle. Aseen tekoväline ei ole kuitenkaan ollut fileerausveitsi, vaan kuorimaveitsi. A on myöntänyt kuorimaveitsellä tökkäiseensä B:tä oikean hartian etupuolelle. A on kiistänyt viiltäneensä B:tä. Vammojen osalta on riidatonta, että ompeluhaava asiasta on tullut. A on myöntänyt kuorimaveitsen, mutta teko ei täytä törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistöä. Kokonaisvaltaisesti arvostelua katsottuna teko ei täytä törkeän rikoksen tunnusmerkistöä, mutta A on myöntänyt pahoinpitelyn. A on huomauttanut, että isku ei ole kohdistunut elintärkeisiin elimiin.

Syytekohta 2:

A on kiistänyt tehneensä väkivaltaa B:lle. A on kiistänyt aiheuttaneensa haavan ja kaikessa tilanteessa on kiistänyt sen, että missään olosuhteessa kyseessä ei ole ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä. A on kiistänyt teonkuvauksen.

Syytekohta 3:

A on kiistänyt syytteen, hän ei ole tehnyt väkivaltaa asianomistaja D:lle tämän asunnossa. A ei ole potkaissut asianomistajaa rintakehään siten, että asianomistaja olisi kaatunut teonkuvauksessa kerrotulla tavalla lattiaan osuen selkä edellä kaapin reunaan. Asianomistajalle ei ole aiheutunut hetkellistä tajunnan menetystä, eikä voimakasta kipua selkään ja selän Ll-nikaman pirstaleista murtumaa.

A on kiistänyt asianomistajan vaatimukset perusteeltaan. Asianomistajan oman myötävaikutuksen perusteella, hän on omaehtoisesti lähtenyt tilanteesta pois, vaatimusta kivusta, särystä ja tilapäisestä haitasta on kohtuullistettava l/3 osaan.

A on myöntänyt kivusta ja särystä sekä tilapäisestä haitasta vaaditusta korvauksesta määrältään 1.000 euroa.

A on kiistänyt vaaditun lääkäri- ja sairaudenhoidon kuluvaatimuksen perusteen, määrä on riidaton, mutta sitäkin on soviteltava asianomistajan oman myötävaikutuksen perusteella.

Syytekohta 4:

A on kiistänyt tehneensä C:lle väkivaltaa. A on kiistänyt tehneensä C:lle ruumiillista väkivaltaa lyömällä C:tä veitsellä olkapäähän. Missään olosuhteissa kyseessä ei ole kokonaisuudessaan arvostellen törkeästä rikoksesta. A on vaatinut syytettä hylättäväksi.

Muut vaatimukset

* * *

Todistelu

* * *

Tuomion perustelut

KOHTA l (27.8.2020)

Vastaaja on myöntänyt ”tökkäisseensä” asianomistajaa kuorimaveitsellä hartian etupuolelle. Käräjäoikeus toteaa, että osumakohta on kainalon alueella (kuva 4), jossa kulkee iso verisuoni. Vaikka terä on uponnut vain subkutikseen eli ihonalaiskerrokseen, käräjäoikeus pitää tekoa suhteellisen vaarallisena.

Asianomistaja on yksityiskohtaisesti ja luotettavasti kertonut viiltelystä. Asianomistajan mukaan vastaaja oli sanonut jo ennen viiltelyä useaan kertaan, että ”tapan sut!”. Kuvien perusteella yksi viilto on ulottunut kaulan alueelle, jossa kulkee myös iso verisuoni. Vaikka viiltelystä ei ole aiheutunut syviä haavoja, käräjäoikeus pitää tekoa vakavana.

Pahoinpitelyssä on käytetty teräasetta. Sillä, onko ase ollut kuorimaveitsi vai hedelmäveitsi, ei ole ratkaisevaa merkitystä. Myös kuorimaveitsen terä voi olla hyvin terävä. Kun asianomistajan DNA:ta on löytynyt hedelmäveitsestä, käräjäoikeus pitää näytettynä, että jälkimmäinen lyönti on tehty sillä.

Teko ei ole jäänyt vain viiltelyyn, vaan vastaaja on senkin jälkeen halunnut vahingoittaa asianomistajaa. Vastaaja on ollut selvästi päihtynyt, joten lyönti olisi voinut osua vielä vakavampaan paikkaan. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo, että teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Tapauksessa KKO 2014:6 on ollut molemminpuolista väkivaltaa, joten sen oikeusohje ei sovellu.

KOHTA 2 (23.9.2020)

Asianomistajan yksityiskohtaisen ja luotettavan kertomuksen, jota tukevat valokuva l ja lääkärinlausunto, perusteella lyönti fileerausveitsellä on näytetty toteen. Lyönti on osunut sääriluuhun eli ei hengenvaaralliseen paikkaan. Käräjäoikeus katsoo, että teko ei ole kokonaisuutena arvostellen törkeä.

KOHTA 3 (28.10.2020)

Asianomistajan ja todistajan yksityiskohtaisilla ja pääosin yhtenevillä kertomuksilla potku rintakehään ja siitä aiheutuneet vammat on näytetty toteen. Merkitystä vailla on se, että todistajan mukaan myös vastaaja oli potkun jälkeen kaatunut lattialle. Vaikka todistaja ei ollut nähnyt, mihin asianomistaja oli törmännyt, käräjäoikeus pitää asianomistajan kertomusta siitä ja vammoista riittävän luotettavana. Syytettä tukee myös se, että vastaaja oli poistunut asunnosta sen jälkeen, kun todistaja oli soittanut poliisille. Vastaajan oma kertomus tapahtumasta on osoitettu vääräksi.

Todistajan mukaan asianomistaja ei menettänyt tajuaan, joten siltä osin syyte jää näyttämättä.

KOHTA 4 (3.11.2020)

Vastaajan mukaan asianomistaja oli lyönyt veitsellä itseään olkapäähän. Lähtökohtaisesti tällainen väite on epäuskottava. Osumakohta on sellainen, että itseään vahingoittava henkilö tuskin pyrkisi lyömään siihen. Käräjäoikeus pitää myös hyvin epätodennäköisenä, että henkilö pystyisi lyömään itseään niin kovaa kuin tässä tapauksessa vammat osoittavat. Lisäksi todistaja on kertonut, että kun vastaaja tuli todistajan oven luokse, hän sanoi ”tein sen taas". Vielä todistajan mukaan asianomistaja oli kertonut todistajalle, että vastaaja löi häntä, mutta että hätäkeskukseen pitää kertoa toisin. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo, että vastaajan vaihtoehtoinen tapahtumainkulku on poissuljettu. Vastaajan on näytetty tehneen teon.

Käräjäoikeus pitää tekoa myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä, koska lyönti veitsellä ylävartaloon on ollut voimakas.

SYYKSILUKEMINEN

Vastaajan syyksi luetaan ne rikokset 1-4, joista häntä on syytetty, paitsi:
- kohdassa 2 rikos on pahoinpitely
- kohdassa 3 hetkellinen tajunnan menetys on jäänyt näyttämättä

RANGAISTUS

Vakavin rikos on kohta l, jonka rangaistusarvoksi käräjäoikeus katsoo noin 2 vuotta vankeutta. Muista rikoksista laskettava lisäys on yhteensä noin 8 kuukautta.

Vastaajan pitäminen edelleen vangittuna ei ole kohtuutonta.

* * *

Tuomiolauselma

Vastaaja

Syyksi luetut rikokset

l. Törkeä pahoinpitely
27.08.2020
Rikoslaki 21 luku 6 § l

2. Pahoinpitely
23.09.2020
Rikoslaki 21 luku 5 § 1

3. Pahoinpitely
28.10.2020
Rikoslaki 21 luku 5 § 1

4. Törkeä pahoinpitely
03.11.2020
Rikoslaki 21 luku 6 § l

Rangaistusseuraamukset

Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-4
2 vuotta 8 kuukautta vankeutta
Vapaudenmenetysaika 28. - 31.8.2020, 24.9. - 6. 10.2020 ja 3.11.2020 - 25.1.2021

* * *

Muut lausunnot

* * *

Vastaaja määrätään pidettäväksi edelleen vangittuna. Hänet passitetaan vankilaan rangaistusta suorittamaan, jos hän tyytyy ratkaisuun tai muutoin siellä säilytettäväksi, kunnes rangaistuksen täytäntöönpano alkaa tai asiasta toisin määrätään. Passituspaikka: * * *

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomari Topi Kilpeläinen ja lautamiehet.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Asia Kantelu vangitsemisesta törkeää pahoinpitelyä ym. koskevassa asiassa

Kantelija A

Vastapuoli Aluesyyttäjä S

Kantelu

Vaatimukset

A on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös vangitsemisesta kumotaan ja hänet määrätään päästettäväksi heti vapaaksi tai toissijaisesti matkustuskieltoon.

Perusteet

A on kiistänyt syyllistyneensä niihin rikoksiin, jotka käräjäoikeus on lukenut hänelle syyksi. Käräjäoikeuden tuomio on puutteellisesti perusteltu etenkin näytön arvioinnin ja tekojen kokonaistörkeyden arvioinnin osalta. Puolustuksen riitauttamia tosiseikkoja, vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja ja näytön riittävyyttä ei ole arvioitu asianmukaisesti. Vaikka A:n katsottaisiin syyllistyneen kaikkiin tekoihin, joista häntä on syytetty, on rangaistuksen mittaaminen poikkeuksellisen ankara. Teot ovat olleet lajissaan lieviä ja A on ensikertalainen. A:lla on kaksi alaikäistä lasta.

Toissijaisen vaatimuksen osalta A on lausunut, että matkustuskiellon määräämiselle ei ole estettä. Hänellä on vakituinen asunto Jämsänkoskella.

Vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että kantelu hylätään ja A pidetään edelleen vangittuna.

Käräjäoikeuden tuomio on oikea. A ei ole kantelussaan esittänyt mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella vangitsemista voitaisiin pitää kohtuuttomana tai suhteellisuusperiaatteen vastaisena. Matkustuskielto tai tehostettu matkustuskielto eivät ole riittäviä pakkokeinoja, kun otetaan huomioon, että A on syyllistynyt osaan kysymyksessä olevista rikoksista hänelle määrätystä matkustuskiellosta piittaamatta.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kantelussa todetuin tavoin pakkokeinolain 2 luvun 12 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan riittävä edellytys tuomitun vangitsemiselle on se, että tuomittu rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta, kuten tässä tapauksessa.

Lakivaliokunta on lausunut voimassa olevaa säännöstä edeltänyttä mutta sitä tältä osin edelleen vastaavaa säännöstä kannattaessaan, että pitkä ehdoton vankeusrangaistus on sinänsä riittävä peruste määrätä tuomittu vangittavaksi tai pidettäväksi edelleen vangittuna. Rikosoikeudellisen järjestelmän uskottavuus heikkenee, jos tuomioistuin, tuomittuaan syytetyn pitkään ehdottomaan vankeusrangaistukseen, päästää hänet vapauteen odottamaan rangaistuksen täytäntöönpanoa. Lisäksi kansalaisten luottamus yhteiskunnan mahdollisuuksiin torjua rikollisuutta ja ylläpitää oikeudenmukaista järjestelmää vähenee, jos vakavasta rikoksesta tuomittu tekee vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa odottaessaan uusia rikoksia (LaVM 21/1994 vp s. 2, ks. myös HE 222/2010 vp s. 250).

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 1 kohdassa turvataan jokaisen oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Keneltäkään ei saa a alakohdan mukaan riistää hänen vapauttaan, paitsi lain määräämässä järjestyksessä muun muassa tapauksessa, jossa henkilö vangitaan lain nojalla sen jälkeen, kun hänet on tuomittu toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Artiklan 4 kohdan mukaan jokaisella, jolta on riistetty hänen vapautensa pidättämällä tai muuten, on oikeus vaatia tuomioistuimessa, että hänen vapaudenriistonsa laillisuus tutkitaan viipymättä ja että hänet vapautetaan, mikäli toimenpide ei ole laillinen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on ratkaisukäytännössään (ks. siitä yleisesti esim. EIT: Guide on Article 5 of the European Convention on Human Rights, päivitetty 31.12.2020) todennut, että vapaudenmenetys on periaatteessa laillinen yllä mainitun 5 artiklan alakohdan mukaisesti, mikäli se perustuu alioikeuden määräykseen. Vaikka muutoksenhakutuomioistuin myöhemmin kumoaisi ratkaisun kansallisen oikeuden vastaisena, ei tällä välttämättä ole vapaudenmenetyksen oikeellisuuden poistavaa taannehtivaa vaikutusta riippumatta siitä, onko alioikeuden ratkaisun katsottu perustuneen virheelliseen näytön arviointiin tai oikeusohjeiden soveltamiseen (ks. esim. suuren jaoston ratkaisu Benham v. Yhdistynyt kuningaskunta 10.6.1996, kohta 42 ja siellä mainitut ratkaisut). Toisaalta tuomitun vangitseminen voi olla ihmisoikeussopimuksessa ilmaistujen periaatteiden vastaista, mikäli se ei perustu kansallisiin oikeusohjeisiin tai se on mielivaltainen (ks. Tsirlis ja Kouloumpas v. Kreikka 29.5.1997, kohta 62).

EIT:n mukaan mielivaltaiselta vapaudenriistolta suojaaminen on 5 artiklan keskeinen tavoite (ks. esim. Erkalo v. Alankomaat 2.9.1998, kohta 52). Vapaudenriisto merkitsee oikeudenloukkausta, mikäli sen perusteena oleva tuomio on syntynyt menettelyssä, joka on selvästi loukannut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa tai sen ilmaisemia periaatteita. Tämä kynnys on kuitenkin verrattain korkea ja sen ylittyminen edellyttää oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuusvaatimuksen ydinalueeseen kohdistuvaa loukkausta. Menettelyn säännönvastaisuus tai prosessuaalisten turvatakeiden puuttuminen eivät vielä merkitse tällaista loukkausta. Sen sijaan perustavanlaatuisina virheinä on pidetty esimerkiksi tuomitsemista poissaolokäsittelyssä ilman mahdollisuutta muutoksenhakuun, puolustuksen oikeuksien täydellistä sivuuttamista tai sellaista vangitsemista, jota ei voida saattaa riippumattoman tuomioistuimen käsiteltäväksi (ks. esim. EIT:n päätös asiassa Willcox ja Hurford v. Yhdistynyt kuningaskunta 8.1.2013, kohta 95 ja siellä selostetut tapaukset).

Kuten kantelussa myös todetaan, hovioikeudella ei yleensä ole ennen pääkäsittelyn toimittamista edellytyksiä arvioida käräjäoikeuden tuomion oikeellisuutta sen enempää näyttökysymysten kuin oikeuskysymystenkään osalta. Yli kahden vuoden vankeusrangaistukseen tuomitun vangitsemiselle säädettyjen edellytysten ei kuitenkaan voitaisi edellä selostettujen oikeusohjeiden perusteella katsoa täyttyvän, jos käräjäoikeuden tuomio on syntynyt oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta vakavasti ja peruuttamattomasti loukanneen menettelyn seurauksena. Tällaisia ilmeisiä virheitä on mahdollista arvioida jo ennen pääasian käsittelyä.

Hovioikeus toteaa, että tässä asiassa käräjäoikeuden tuomion perustelut ovat varsin suppeat etenkin suhteessa käsiteltävinä olleiden rikosten vakavuuteen sekä A:n puolustuksekseen jo käräjäoikeudessa vetoamiin perusteisiin. Käräjäoikeuden menettelyä ei kuitenkaan voida pitää niin selvästi puutteellisena, että sen olisi katsottava loukanneen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia peruuttamattomalla tavalla. Tuomion oikeellisuutta vangitsemisen edellytysten osalta voidaan arvioida tarkemmin vasta asian jatkokäsittelyssä.

Kantelussa vedottujen seikkojen perusteella ei ole ilmennyt aihetta katsoa, että vangittuna pitäminen olisi suhteellisuusperiaatteen vastaista tai kohtuutonta asian laadun taikka A:n iän tai muiden henkilökohtaisten olosuhteiden vuoksi. Syyttäjän vastauksen mukaan A on syyllistynyt osaan rikoksista, vaikka hänet oli määrätty matkustuskieltoon. Tästä syystä vangitsemista lievempiä pakkokeinoja ei voida pitää riittävinä. Kantelu on näin ollen hylättävä.

Sovelletut lainkohdat ja oikeusohjeet

Pakkokeinolain 1 luvun 2 ja 3 §:t, 2 luvun 12 §:n 1 momentin 1 kohta ja 13 §, 5 luvun 4 §:n 3 momentti sekä perusteluissa mainitut.

Päätöslauselma

Kantelu hylätään. Käräjäoikeuden päätöstä ei muuteta.

Valtion varoista maksetaan varatuomari X:lle A:n puolustamisesta hovioikeudessa ilmoitetun 3,25 tunnin perusteella palkkiona 357,50 euroa ja arvonlisäverona 85,80 euroa eli yhteensä 443,30 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Petteri Korhonen ja Tapio Kaarniemi sekä asessori Jurkka Jämsä.

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.

+‍