SM-liigakiekkoilija vuoden
ehdolliseen vankeusrangaistukseen nuorena henkilönä tehdystä raiskauksesta

Helsingin käräjäoikeus on tuominnut SM-liigakiekkoilijan yhden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen raiskauksesta. Asiassa oli tapahtumien kulun osalta kysymys lähinnä siitä, oliko vastaaja asianosaisten istuessa sylikkäin työntänyt sormensa asianomistajan emättimeen ja pakottanut tämän sukupuoliyhteyteen asianomistajan estelyistä huolimatta. 

Syytteen mukaan vastaajan väitettiin työntäneen sormensa asianomistajan emättimeen tässä yhteydessä kertaalleen, minkä jälkeen asianomistaja oli vetänyt vastaajan käden pois sekä poistunut paikalta. Tapahtumat olivat sattuneet koulun päättäjäisjuhlissa.

 
Käräjäoikeus katsoi, että asianomistajan kertomusta tapahtumainkulusta voitiin pitää luotettavana. Asianomistajan oli selvitetty reagoineen eri tavoin syytteessä kuvattuja tapahtumia välittömästi edeltäneeseen vastaajan lähestymiseen ja käden laittamiseen sukupuolielinten lähettyville tanssilattialla kuin aiemmin kuvattuun menettelyyn.

Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, että vastaajan kertomusta ei voitu sovittaa yhteen asianomistajan kertomuksen ja tätä tukevan sekä tämän reaktioita koskevan todistelun kanssa. Käräjäoikeus arvioi vastaajan kertomuksen olevan ristiriidassa asiassa esitetyn muun todistelun kanssa. Siten vastaajan syyllistymisestä syytteessä kuvattuun raiskaukseen asianomistajan vastusteluista huolimatta ei jäänyt varteenotettavaa epäilyä.

Vastaajan ikä ja julkisuusperuste otettiin huomioon rangaistuksessa 

Syyttäjä ja asianomistaja olivat vaatineet vastaajan tuomitsemista noin yhden vuoden yhden kuukauden tai yhden vuoden kahden kuukauden vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus arvioi, että teko-olosuhteet olivat tyypillistä raiskausta vähemmän moitittavat, minkä vuoksi täysi-ikäiselle tekijälle oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi tällaisesta menettelystä olisi ollut tuomittava yhden vuoden viiden kuukauden vankeusrangaistus.

Käräjäoikeus otti rangaistusta alentavana huomioon vastaajan iän oikeuskäytännössä yleisesti noudatettua alennussuhdetta hiukan vähäisempänä lähinnä siitä syystä, että vastaaja oli tekohetkellä lähempänä täysi-ikäisyyttä kuin rikosoikeudellista 15 vuoden vastuuikärajaa. Ennen julkisuuteen liittyvän kohtuullistamisperusteen arviointia vastaaja olisi ollut tuomittava hieman yli yhden vuoden yhden kuukauden 15 päivän rangaistukseen.

Myös asian saama julkisuus otettiin vastaajan osalta huomioon rangaistuksen kohtuullistamisperusteena, minkä vaikutus vastaajalle tuomittuun rangaistukseen oli hieman yli puolitoista kuukautta. Näillä perusteilla käräjäoikeus harkitsi oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi vastaajalle yhden vuoden vankeusrangaistuksen.

Ottaen huomioon, ettei teko ollut niin vakava, että siitä tuomittaisiin edes täysi-ikäistä ensikertalaisena ehdottomaan vankeusrangaistukseen, ja kun rikoslaissa edellytettyjä painavia syitä alaikäisen vastaajan tuomitsemiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen ei ollut käsillä, rangaistus määrättiin ehdolliseksi.

Vastaaja velvoitettiin myös korvaamaan asianomistajalle raiskauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 2 500 euroa ja asianomistajan oikeudenkäyntikulut 6 249,60 euroa sekä valtiolle asiassa aiheutuneet todistelukustannukset 179,60 euroa ja puolustajalleen maksetun palkkion.

Tuomio ei ole lainvoimainen. Asia on ratkaistu kolmen tuomarin kokoonpanossa. Ratkaisu on yksimielinen. Tuomio on määrätty pidettäväksi salassa asianomistajan henkilöllisyyden sekä hänen tunnistamisensa mahdollistavien tietojen osalta. Muilta osin tuomio on julkinen.