Pakkokeinot

Käräjäoikeuksissa käsiteltäviä pakkokeinoasioita ovat vangitseminen, vangitsemisen sijasta määrättävä matkustuskielto, hukkaamiskielto, vakuustakavarikko sekä telekuuntelua, televalvontaa ja teknistä tarkkailua koskevat luvat.

Vangitseminen

Todennäköisin syin rikokseen syylliseksi epäilty henkilö voidaan vangita, kun

• rikoksesta säädetty lievin rangaistus on kaksi vuotta vankeutta tai
• kun rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta ja on syytä epäillä, että epäilty lähtee pakoon, vaikeuttaa asian selvittämistä tai jatkaa rikollista toimintaansa.

Todennäköisin syin vangitseminen tulee kysymykseen lisäksi joissakin erityistapauksissa, esimerkiksi kun epäilty valehtelee nimensä tai osoitteensa tai ei suostu ilmoittamaan niitä.

Todennäköisin syin rikokseen syylliseksi epäilemisestä on kysymys silloin, kun on enemmän todennäköistä, että epäily osoittautuu oikeaksi kuin että se osoittautuu vääräksi. Vangitseminen on mahdollista myös silloin, kun edellä mainitut vangitsemisen edellytykset ovat olemassa mutta epäily ei vielä ole todennäköistä, vaan henkilöä on vasta syytä epäillä (ns. alempi epäilykynnys) rikoksesta. Lisäedellytyksenä on tällöin, että epäilyn todennäköisyyttä tukevaa selvitystä on odotettavissa.

Ketään ei saa vangita tai määrätä pidettäväksi edelleen vangittuna, jos se asian laadun tai henkilön iän tai muiden henkilökohtaisten olojen vuoksi olisi kohtuutonta.

Vangitsemisesta päättää yleensä epäillyn rikoksen tekopaikkakunnan käräjäoikeus. Poliisin on tehtävä vaatimus pidätettynä olevan rikoksesta epäillyn vangitsemisesta viimeistään kolmantena päivänä sen jälkeen, kun epäilty on otettu kiinni. Vaatimus on käsiteltävä viipymättä ja viimeistään neljän vuorokauden kuluttua kiinniottamisesta. Vangitsemisasioiden kiireellisyyden takia käräjäoikeuksissa on päivystysjärjestelmä ja vaatimus voidaan tarvittaessa käsitellä myös muussa kuin epäillyn rikoksen tekopaikkakunnan käräjäoikeudessa.

Pidätettynä oleva rikoksesta epäilty tuodaan vangitsemisasian käsittelyyn, jossa hänet määrätään joko vangittavaksi tai päästettäväksi vapaaksi. Jos epäiltyä ei ole pidätetty, hänelle varataan yleensä tilaisuus tulla paikalle vastaamaan vaatimukseen. Käsittelystä pois jäänyt epäilty saadaan määrätä vangittavaksi hänen poissaolostaan huolimatta. Tällöin hänestä annetaan etsintäkuulutus.

Jos rikoksesta epäilty on vangittu siksi, että häntä on syytä epäillä rikoksesta ja hänen syyllisyydestään odotetaan lisäselvitystä (esim. tutkimustuloksia), asia on otettava uudelleen käsiteltäväksi viimeistään viikon kuluttua edellisestä vangitsemispäätöksestä. Jos tällöin ei voida esittää näyttöä epäilyn todennäköisyydestä, vangittu on heti päästettävä vapaaksi.

Kun epäilty on määrätty vangittavaksi, käräjäoikeus asettaa syytteen nostamiselle määräajan. Tätä määräaikaa voidaan syyttäjän pyynnöstä tarvittaessa pidentää.

Vangitun pyynnöstä käräjäoikeuden on otettava vangitsemisasia uudelleen käsiteltäväksi neljän vuorokauden kuluessa pyynnön esittämisestä, ei kuitenkaan aikaisemmin kuin kahden viikon kuluessa edellisestä käsittelystä. Asia on käsiteltävä uudelleen myös, jos siihen esimerkiksi uuden selvityksen vuoksi muuten on aihetta.

Matkustuskielto

Rikoksesta todennäköisin syin epäilty voidaan määrätä matkustuskieltoon, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta ja on syytä epäillä, että epäilty lähtee pakoon, vaikeuttaa asian selvittämistä tai jatkaa rikollista toimintaansa. Yleensä matkustuskiellon määrää poliisiviranomainen, mutta käräjäoikeus voi vangitsemisvaatimusta käsitellessään määrätä epäillyn vangitsemisen sijasta matkustuskieltoon.

Matkustuskiellossa määrätään, miltä paikkakunnalta tai alueelta epäilty ei saa poistua. Kieltoon määrätty voidaan myös velvoittaa olemaan tiettynä aikana tavattavissa asunnossaan tai työpaikallaan, ilmoittautumaan määräajoin poliisille tai oleskelemaan laitoksessa tai sairaalassa. Jos matkustuskieltoon määrätty rikkoo kieltoa, hänet voidaan pidättää ja vangita.

Vakuustakavarikko

Turvaavana pakkokeinona rikoksesta epäillyn henkilön omaisuutta saadaan määrätä vakuustakavarikkoon sakon, rikokseen perustuvan vahingonkorvauksen tai hyvityksen tai valtiolle menetettäväksi tuomittavan rahamäärän maksamisen turvaamiseksi.

Vakuustakavarikkoon saadaan panna omaisuutta enintään määrä, jonka voidaan olettaa vastaavan tuomittavaa sakkoa, vahingonkorvausta, hyvitystä tai menettämisseuraamusta.

Vakuustakavarikosta päättää tuomioistuin.

Telekuuntelu, televalvonta ja tekninen tarkkailu

Telekuuntelulla tarkoitetaan rikoksesta epäillyn hallussa olevaan tai käyttämään teleliittymään (mm. matkapuhelin), sähköpostiosoitteeseen tai laitteeseen tulevan, ja hänen siitä lähettämänsä viestin kuuntelua, ja tallentamista salaa viestin sisällön selvittämiseksi.

Televalvonnassa taas on kysymys salassa pidettävien tunnistamistietojen (mm. puhelinnumerot) hankkimisesta viesteistä, jotka on lähetetty epäillyn hallussa olevasta tai käyttämästä liittymästä, osoitteesta tai laitteesta ja vastaanotettu tällaiseen. Tietoja voidaan saada myös matkaviestimen sijainnista. Televalvonnassa liittymä voidaan myös tilapäisesti sulkea. Asianomistajan suostumuksella televalvonta voidaan kohdistaa myös asianomistajan hallussa olevaan tai käyttämään liittymään.

Tekninen tarkkailu tapahtuu kuuntelemalla, katselemalla tai seuraamalla teknisin apuvälinein rikoksesta epäiltyä.

Käräjäoikeus voi antaa poliisille luvan tällaisten pakkokeinojen käyttämiseen, jos henkilöä on syytä epäillä tietyistä pakkokeinolaissa (860/2011) luetelluista törkeistä rikoksista. Lupa televalvontaan voidaan antaa mm. silloin, kun henkilöä on syytä epäillä

• rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta
• telepäätelaitetta käyttäen tehdystä tietojärjestelmään kohdistuvasta rikoksesta
• huumausainerikoksesta, parituksesta
• tai terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta.

Telekuuntelun, televalvonnan ja teknisen tarkkailun edellytyksenä on lisäksi, että tietojen saamisella voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle.