Sovittelu

Miksi sovitella?

Sovittelu on vaihtoehto oikeudenkäynnille.

Sovittelulla on monia etuja verrattuna oikeudenkäyntiin. Sovitteluistuntoon pääsee yleensä selvästi nopeammin kuin oikeudenkäynnin pääkäsittelyyn. Sovittelu on osapuolille halvempi ja joustavampi menettely kuin täysimittainen oikeudenkäynti. Jos sovittelussa päästään sovintoon, muutoksenhakuvaihe jää pois. Sovinnot perustuvat usein osapuolten tarpeisiin ja intresseihin, jotka kohdistuvat nimenomaan tulevaisuuteen, kun taas oikeudenkäynnissä ratkaistaan, mitä menneisyydessä on tapahtunut.

Tärkeintä sovittelussa on kuitenkin se, että menettely perustuu osapuolten itsemääräämisoikeuteen. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että osapuolet itse saavat vaikuttaa sovittelun kulkuun ja että osapuolet itse päättävät mahdollisen sovinnon ehdot. Olennainen merkitys on myös sillä, että osapuolet tulevat sovittelussa kuunnelluksi ja ymmärretyksi ja että osapuolet ymmärtävät hieman paremmin toistensa näkökulmia.

Tilastojen ja kokemusten mukaan sovitteluista 70-80 % päätyy sovintoon. Lisäksi sovinnon mahdollisuudet jatkossa lisääntyvät, koska osapuolet ovat monesti jo saaneet rakentavan keskusteluyhteyden. Sovittelussa olleet riidat päätyvät hyvin harvoin tuomarin ratkaistavaksi.

Missä sovitellaan?

Yleisissä tuomioistuimissa voidaan sovitella riita- ja hakemusasioita. Yleensä sovittelut toteutetaan käräjäoikeudessa, mutta myös hovioikeuteen valitetussa asiassa on mahdollista aloittaa sovittelu.

Monille asiaryhmille on olemassa muitakin vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä. Esimerkiksi kuluttajaneuvonta ja kuluttajariitalautakunta käsittelevät kuluttajansuojaan liittyviä riitoja, ja rikosasioille on oma erillinen sovittelumenettelynsä. Tällöin tuomioistuin voi vahvistaa tehdyn sopimuksen täytäntöönpanokelpoiseksi.

Mitä riitoja voidaan sovitella tuomioistuimessa?

Sovitella voidaan sellaisia riita- ja hakemusasioita, jotka voitaisiin muutoinkin käsitellä tuomioistuimessa. Erimielisyys voi koskea esimerkiksi sopimusta, perintöasiaa, vahingon korvaamista, . kiinteistöriitaa, työsuhderiitaa, naapuririitaa tai huoneenvuokrariitaa.

Myös lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevia asioita voidaan sovitella. Lapsiin liittyvistä sovitteluasioista voit lukea lisää sivulta huoltajuus ja tapaaminen.

Sovittelu on vapaaehtoista, minkä vuoksi sovittelun aloittamiseen tarvitaan kaikkien riidan osapuolten suostumus. Sovittelu edellyttää myös sitä, että asia soveltuu soviteltavaksi ja sovittelu on osapuolten vaatimuksiin nähden tarkoituksenmukaista. Tuomioistuin päättää, aloitetaanko sovittelu.

Mitä sovittelu maksaa?

Sovittelusta peritään oikeudenkäyntimaksu kuten muistakin tuomioistuimessa käsiteltävistä asioista, mutta se on alhaisempi kuin täyden riitaoikeudenkäynnin maksu. Lue lisää sivulta oikeudenkäyntimaksut yleisissä tuomioistuimissa.

Osapuolet voivat käyttää sovittelussa lakimiesavustajaa. Tällöin he vastaavat itse avustajansa palkkiosta ja kuluista eikä niitä voi vaatia toiselta osapuolelta. Osapuolelle voidaan taloudellisen asemansa perusteella myöntää oikeusapua.

Jos sovittelija käyttää osapuolten suostumuksella asiantuntija-avustajaa, osapuolet vastaavat asiantuntijan palkkiosta ja kuluista. Huoltoriidan sovittelussa kunnan nimeämän asiantuntija-avustajan käyttäminen on vanhemmille maksutonta.

Miten sovittelua haluavan on meneteltävä?

Osapuolet voivat yhdessä tai erikseen pyytää käräjäoikeudelta sovittelun aloittamista. Hakemus on kirjallinen ja vapaamuotoinen. Siinä tulee ilmoittaa sovittelun osapuolet ja heidän yhteystietonsa sekä lyhyesti kuvata, mitä erimielisyys koskee.

Osapuolet voivat pyytää asian siirtämistä sovitteluun myös tuomioistuimessa vireillä olevasta oikeudenkäynnistä. Myös tuomari voi ehdottaa sovittelua. Jos sovittelu aloitetaan, sovittelijana toimii eri tuomari kuin oikeudenkäynnissä asiaa käsitellyt tuomari. Tällöin sovittelusta ei myöskään peritä erillistä maksua.

Miten sovittelu toteutetaan?

Sovittelun onnistumisen kannalta on tärkeää, että osapuolilla on aito halu päästä sovintoon.

Sovittelijana toimii tuomioistuimen sovittelukoulutuksen käynyt tuomari. Hänen tehtävänään ei ole ratkaista riitaa, vaan auttaa osapuolia itse löytämään erimielisyyksiinsä ratkaisu, jonka kaikki voivat hyväksyä. Sovittelu palvelee osapuolten tarpeita eikä saavutettu sovinto siten perustu suoraan lain soveltamiseen.

Jos soviteltavassa asiassa tarvitaan erityistä asiantuntemusta, sovittelija voi osapuolten suostumuksella käyttää sovittelussa asiantuntija-avustajaa. Esimerkiksi huoltoriitojen sovittelussa sovittelijan apuna työskentelee pääsääntöisesti vanhemmuuteen ja lapsen kehitykseen perehtynyt psykologi tai sosiaalityöntekijä.

Sovitteluistunto järjestetään mahdollisimman nopeasti. Sovittelulle varataan yleensä koko päivä. Yleisenä tavoitteena on saada sovittelu toteutettua yhden päivän aikana. On kuitenkin mahdollista sovitella asiaa useampanakin päivänä.

Sovittelun kulkuun kuuluu aloitus-, selvittely-, neuvottelu- ja päätösvaihe. Selvittelyvaiheessa sovittelijan tavoitteenaan on kysymyksin selvittää asian taustoja, riidan syitä ja osapuolten intressejä asiassa. Sovittelu etenee pääasiassa kaikkien läsnä ollessa käytävin keskusteluin, mutta tarvittaessa sovittelija voi keskustella osapuolten kanssa myös erikseen.

Sovittelu on lähtökohtaisesti julkista, mutta sovitteluissa on harvoin paikalla ulkopuolisia. Osapuolet voivat kuitenkin pyytää sovittelun toimittamista yleisön läsnä olematta. Sovittelijan ja osapuolen välillä käytävät erilliskeskustelut ovat aina luottamuksellisia ja yleisöltä suljettuja. Sovittelusta ei laadita pöytäkirjaa eikä keskusteluja muutoinkaan tallenneta.

Sovinnon vahvistaminen

Jos osapuolet pääsevät sovittelussa sovintoon, sovittelija voi heidän pyynnöstään vahvistaa sovintosopimuksen. Silloin siitä tulee täytäntöönpanokelpoinen ratkaisu, jonka perusteella esimerkiksi sovittu suoritus, vahingonkorvaus tai elatusapu voidaan periä ulosotossa. Ellei sovintoa vahvisteta, se on tavallinen osapuolia sitova sopimus.

Jos sopimusta ei synny

Sovittelu päättyy, jos osapuoli ei enää halua jatkaa sitä. Myös sovittelija voi lopettaa sovittelun, jos hän havaitsee, ettei sovinnolle ole edellytyksiä.

Jos soviteltava asia on vireillä oikeudenkäyntinä, oikeudenkäyntiä jatketaan. Sovittelu ei hidasta asian käsittelyä oikeudenkäynnissä, vaan – jos sovintoa ei synny – asia palaa ns. normaalille paikalleen odottamaan oikeudenkäyntiä. Oikeudenkäynnissä asiaa käsittelee eri tuomari kuin sovittelussa. Sovittelija ei kerro sovittelun sisällöstä asiaa oikeudenkäynnissä käsittelevälle tuomarille. Osapuolet eivät saa oikeudenkäynnissä vedota siihen, mitä toinen osapuoli on esittänyt sovittelussa sovintoon pääsemiseksi.

Lisätietoja tuomioistuinsovittelusta saa käräjäoikeuksista.

Tuomioistuimen ulkopuolinen sovittelu

Jos osapuolet ovat tehneet sopimuksen tuomioistuimen ulkopuolisessa sovittelussa, sovinto voidaan hakemuksesta vahvistaa käräjäoikeudessa täytäntöönpanokelpoiseksi. Tällöin esimerkiksi sovittu korvaus voidaan tarvittaessa periä ulosottotoimin. Tuomioistuimen ulkopuolista sovittelua ovat esimerkiksi Suomen Asianajajaliiton sovintomenettely ja muut vastaavat menettelyt. Myös rikossovittelussa tehty sovinto voidaan vahvistaa täytäntöönpanokelpoiseksi siltä osin kuin se koskee riita-asiaa (vahingonkorvausta).

Lapsen huoltoa, tapaamisoikeudetta tai elatusta koskevaa sopimusta, joka on tehty tuomioistuimen ulkopuolella, ei pääsääntöisesti voida vahvistaa täytäntöönpanokelpoiseksi käräjäoikeudessa. Tällaiset sopimukset tehdään ja vahvistetaan sosiaalitoimessa lastenvalvojan luona.